Ansaintakeinot digialan pelikentällä

Työelämässä ollaan todistettu suurta mullistuskautta viime vuosina. Mallit, joihin suurten ikäluokkien edustajat ovat tottuneet, alkavat auttamatta olla historiaa joustavuuden, saatavuuden ja jatkuvan kehityksen aikakaudella. Iät ja ajat härmäläinen kansa on pitänyt suurena ihanteena kahdeksan tunnin työpäiviä välittämättä siitä, viihtyykö työssään lainkaan tai onko tekeminen ylipäänsä mielekästä.

Kovan luokan duunareita on toki vielä tänäkin päivänä ja he tekevätkin arvokasta työtä, mutta kun työelämään murtautuminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin esimerkiksi edellisellä sukupolvella oli, moni on turvautunut moderneihin ansaintakeinoihin. Rahapelaaminen (nettipokeri ja -kasino, arvat, vedonlyönti yms.) on monille nykyään täysin legitiimi ansaintakeino ja esimerkiksi fi.topbonusbet.com antaa mukavan startin pelaamiselle, mikäli haluaa kokeilla omia taitojaan nettikasinolla. Toiset pelaavat rahapelejä ammatikseen, kun toisille se tuottaa mukavia lisätuloja normaalin päivätyön ohella.

Kansainvälisen digitalisoitumisen myötä palveluiden ja tuotteiden myyminen kotimaan rajojen ulkopuolellekin on helpompaa kuin koskaan. Siksi koodaustaidot hallitseva pystyy sangen hyvin tienaamaan kotoa käsin ohjelmistoillaan — jos löytää sopivan markkinaraon. Verkkosivualustojen kuten WordPressin, Shopifyn ja Squarespacen käyttäjämäärät mitataan tuhansissa ja juuri siitä syystä ne houkuttelevatkin paljon web designereita ja devaajia. Sivustoja kustomoidaan ja uusia lisäosia kehitetään asiakkaiden tarpeisiin ja osa verkkosuunnittelijoista onkin perustanut koko liiketoimintansa yhden tai kahden verkkosivualustan muokattavuuden päälle. Jos siis koodi on hallussa ja löytää oman erikoisalueensa (oli se sitten käännös- tai automatisointiskriptit tai vaikkapa tietty verkkosivualusta), oman koodinpätkänsä voi laittaa myyntiin kansainvälisille markkinoille käden käänteessä ja nauttia tulovirrasta.

Freelancetoiminta muutenkin on räjähtänyt käsiin nettiaikakaudella. Työntekijän fyysisen sijainnin merkityksen huvetessa etätyöntekijöiden määrä on ollut tasaisessa kasvussa. Kääntäjät, käsikirjoittajat, toimittajat, konsultit, graafiset suunnittelijat ja virtuaaliassistentit ovat vain esimerkkejä muutamista ammattiryhmistä, jotka voivat työskennellä tänä päivänä lähes alinomaan kotoa käsin. Varsinkin ammattikirjoittajilla työmarkkinat ovat tällä hetkellä hyvät. Artikkeleiden kirjoittajia haetaan tuon tuosta suomeksi ja englanniksi ja jos mielikuvitusta riittää ja sormet liikkuvat tiuhaan näppäimistöllä, pääsee eri tekstisisältöjä kirjoittamalla jopa Suomen minimipalkkatasolle. Chat-moderointi, mainostekstien kääntäminen ja artikkelien kirjoittaminen ovat yleisimpiä työtehtäviä, joihin haetaan jatkuvasti eksperttejä eri kielille.

Etätyöntekijöiden käyttämisessä on silti nähtävillä jonkinlaista sukupolvijakautumaa: pirstaloituneiseen työelämään kasvaneet nuoret käyttävät huomattavasti enemmän etätyöntekijöitä, kuin ”vanhemman polven” yrittäjät. Suurimpia syitä asenteiden jakaantumiseen lienevät erilaiset odotukset ja tottumukset työelämässä. AY-liikkeellä on länsimaiden mittapuulla poikkeuksellisen suuri vaikutus Suomen elinkeinoelämässä ja se on ajanutkin suomalaiten työntekijöiden etuja aggressiivisesti. Tästä ovatkin hyötyneet etenkin 35–65-vuotiaat palkansaajat.

Mutta tilanne onkin aivan toinen nuoremmilla työntekijöillä. Työsopimusten ehdot ovat olleet jo pitkään työntekijän puolella ja palkkalistoille ottaminen ja henkilön irtisanominen ovatkin aidosti taloudellisia kynnyskysymyksiä tämän päivän pk-yrityksille. Pahimmassa tapauksessa työhön sopimattoman tai osaamattoman työntekijän palkkaaminen voi ajaa yrityksen maksuvaikeuksiin, sillä ammattiyhdistysten sanelemat ehdot seisovat täysin palkansaajan puolella. Osa-aikaisuuksilla ja niin kutsutuilla nollatuntisopimuksilla on omat hyvät puolensa, mutta varsinkin jälkimmäisen osalta käydään tälläkin hetkellä keskustelua eduskunnassa, pitäisikö lailla kieltää työsopimukset, joissa ei ole selkeästi ilmoitettu työntekijän vähimmäistuntimäärää.

Digialalla on varsin yleistä, että elanto tienataan yhden vakaan vakanssin sijasta monista pienistä tulonlähteistä; 25% tuloista tulee webbisivujen ylläpidosta, 25% satunnaisista suunnittelutöistä, 30% omien koodinpätkien myynnistä ja 20% sanomalehtien varhaisjakelusta. Kyseinen esimerkki on tietysti täysin tuulesta temmattu, mutta ei takuulla liian kaukana totuudesta monen kohdalla. Siksi nollatuntisopimukset voivat olla joillekin paras mahdollinen vaihtoehto, jotta kuukausittaista tulotasoa saa paikattua oman ydinosaamisen ohella.

Oli työnantaja sitten suomalainen, ruotsalainen, yhdysvaltalainen tai vaikka intialainen, internet on tasa-arvoistava ”työnvälittäjä”. Kun on ammattitaitoa ja vakaa nettiyhteys, voi työskennellä käytännössä minkä tahansa maalaiselle työnantajalle. Kynnyskysymyksiä tosin kansainvälisillä työmarkkinoilla ovat tuloerot ja verojen maksaminen. Harva suomalainen haluaa työskennellä 30 tuntia viikossa 8 dollarin tuntipalkalla, joka taas olisi toisille suurikin rahasumma. Verotuksen kannalta säännöt ovat vielä melkoisen epäselviä, vaikka Verohallinnon sivuilta löytyykin pitkiä ja monimutkaisia kaavoja oikeaoppiselle verojen maksamiselle. Nyrkkisääntö kuitenkin on, että suomalainen etätyöntekijä tilittää omat tulonsa ulkomaiselta työnantajalta oma-aloitteisesti Suomen verottajalle, ellei työsopimuksessa toisin mainita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *